Lauantai 4.11. Mikko & Kaarina yhteinen kävely pitkän tauon jälkeen, tulin edellisenä päivänä Suomesta. +23C, tuulinen päivä, enimmäkseen pilvistä, kuivaa. 15km, 3t45min, 300m korkeuseroa. Pitkä matka, helppoa kävelyä. Shortsit / shortsihame, lyhythihainen pusero / pitkähihainen tekninen paita jonka hihat saa käärittyä. Minulla oli repussa se pitkähihainen paita, joka oli mukava laittaa metroon mennessä päälle.
Olen ollut Hong Kongista pois yhtä syyskuista viikkoa lukuunottamatta viisi kuukautta. Suomessa töissä, syyskuussa Torontossa Pian luona. Lokakuun olin Lohjalla Terveystalossa – aivan uusi kokemus minulle toimia yksityislääkärinä.
Mikolla polvi kremppaa edelleen eikä oikein kestä alaskulkemista. Lähdimme 11:10 lautalla Lantauun kulkemaan samaa tasamaareittiä, jota Mikko on kahteen kertaan kulkenut yksin.
Lautta oli viimeistä paikkaa myöten täynnä. Viikonloppuisin kaikki haluavat saarille. Pääsimme fast ferryyn, jolla matka kestää 35-40 min. Tavallinen lauttamatka on 50-55min. Bussimatka #1 Tai O-kylään kestää tunnin.
Kuten kartasta näkyy, Lantau on vihreä ja lähes asumaton saari. Sinne minne on rakennettu, rakentaminen on tiivistä: Tung Chung, Discovery Bay, Disneyworld. Pieniä, osin hylättyjä kyliä on yllättävän paljon. Korkealla saaren keskellä sijaitseva Ngong Ping on Big Buddha-kylä, jonne pääsee Tung Chungin metroasemalta gondolilla ja tietysti bussilla.
Tai O on vanha kalastajakylä, jossa edelleen asutaan näissä veden päälle rakennetuissa hökkeleissä. Taloissa on ilmastointi ja viemäröinti (en tiedä yksityiskohtia). Kujilla kulkiessa voi kurkkia koteihin, jotka ovat pieniä ja alkeellisia, mutta yllättävän mukavasti siellä näytetään elävän.
Olimme perillä lounasaikaan, joten söimme nopean lounaan tutussa Crossing Boat Restaurantissa. Koska ravintola täyttyi nopeasti oikeista ruokailijoista, meidän – yleensä lisukkeena tarjottava – Fried Seafood rice herätti ihmetystä. Samassa pöydässä lounastava seurue yritti kovasti tarjota meille omia herkkujaan, mutta kieltäydyimme kohteliaasti. Riisiannoksemme oli jaettunakin niin suuri, että osa siitä jäi syömättä.
Ostimme kolme 500ml vesipulloa ja molemmille 500ml Pocari Sweat-sporttijuomat ja lähdimme matkaan. Kuljimme ravintolasta lähtiessä takaisin siltaa pitkin bussiaseman suuntaan ja käännyimme vasemmalle kylän pienille kujille. Mikko muisti reitin, mutta muuten kannattaa varmasti käyttää GPS:ää. Reittiä ei ole mitenkään merkitty.
Taajaman päätyttyä olemmekin pusikossa, josta lähtee reitti lähtee kinttupolkuna. Sitä ei ylläpidetä eikä kunnosteta millään tavalla ja huolimatta vilkkaasta kävelyliikeenteestä, luonto pyrkii ottamaan vallan. Puolikkaaksi pienentynyt varoitusmerkki kertoo polun olevan vaarallinen kunnossapidon puutteesta johtuen.
Hankalinta polussa oli käsittämätön määrä vastaantulijoita! Tänään oli ilmeisesti joku “vie vanhus ja vammainen kävelylle”-päivä, koska vastaan tuli kymmenhenkisiä perhekuntia taluttaen hyvinkin vaikeasti liikkuvaa henkilöä. Kunnioitettavaa, koska juuri tämä pätkä oli kuten suomalainen umpeenkasvanut metsäinen mökkipolku.
Pöheikköä on n.200-500m ja sen jälkeen on normaalilevyinen hiekkapolku. Polku seuraa rantaa, mutta merinäköalaa ei pusikon vuoksi juuri ole. Hetkeksi kuitenkin avautui näkymä Macaoon rakennettavalle sillalle. Tuolla missä silta päättyy, tie sukeltaa tunneliin, josta se lopulta päätyy Macaoon. Nyt Macaoon pääsee tunnissa lautalla ja lauttoja kulkee jatkuvasti, joten ei se matka nytkään kohtuuton ole.
Kävelijöitä oli paljon. Puolivälissä matkaa polku muuttui betonipoluksi, jossa pystyi liikkumaan mönkijällä tai vastaavalla. Osin asumattomia kyliä oli matkan varrella muutamia. Useita taloja kunnostettiin hienon näköisiksi huviloiksi ja sitä varten joku kulkuyhteys on oltava.
Kävely tuntuu pitkältä. Maisemat eivät juuri vaihtele. Välillä lentokentän meteli kuulosti kovalta ja mietin miten asukkaat siihen suhtautuvat – asuvat paikassa jonne ei pääse autolla, mutta lentokoneet jyräävät yötä päivää. Toisaalta lentomelu on tuulen suunnasta riippuvainen. Kun käveli kilometrin eteenpäin, ääntä ei enää kuulunut.
Noin 10km kohdalla on mukava levähdyspaikka, jossa voi katsella lentokenttää ja lentokoneita ja syödä eväät. Keitetty kananmuna ja Miken pähkinät maistuivat hyviltä. Tung Chungissa sillan jälkeen voisi vielä koukata vasemmalle pieneen kalastajakylään, mutta sen katsominen ei tuntunut tarpeelliselta. Mikko on siellä jo käynyt. Loppukävely Tung Chungin kaupungin keskustaan tuntui pitkältä ja tylsältä. Ei ihme että Tung Chungissa polkupyörät ovat aktiivisessa käytössä. Metroaseman vieressä oli suuri fillariparkki. Kaupunkipyörätkin lanseerattiin tänä vuonna nimen omaan Tung Chungin alueelle.
Kävelyn lopuksi oli mukava juoda vielä kahvit / teet Citigate Shopping Mall’in Starbucksin ulkoterassilla ennen kuin ajoimme metrolla Hong Kong Stationille josta kävelimme kotiin.
Kiva kävely kun ei halua suurempaa rasitusta. Nyt ei ollut aurinkoista, mutta paahteisena päivänä varjoisa polku on varmasti mukava.
Miksi polun nimi on Tai Ancient Trail? En tiedä tarkoittaako “tai” tässä “hyvin vanhaa”, mutta tätä polkua on käytetty ammoisista ajoista asti kun on kävelty pienistä kylistä, kuten Tai O:sta, Tung Chungin suurempaan keskukseen. Jossain vaiheessa Hongkongin on varmasti pakko vaatia näitäkin maita lunastettavaksi, jotta lisärakentaminen olisi mahdollista. Hong Kongissa on aika vähän tasaista maata, jonne on helpompi rakentaa taloja kuin jyrkkiin rinteisiin.