Tung Chung – Ngong Ping (Iso Buddha)

Sunnuntai 2.4.2017 Mikko

17-23C, aurinkoista ja kuivaa (vielä nyt illallakin vain 60%), tuulista; shortsit ja T-paita hyvät, pitkähihainen tarpeen metrossa ja lautalla
2½ tuntia, 10 km, 520m nousua

Pitkän edes-takaisin pohtimisen ja karttojen selaamisen jälkeen päätin lähteä katsomaan reittiä, joka kulkee Big Buddhalle menevän gondolin alla. Päättämättömyyteen hukatun ajan voittamiseksi ajoin taksilla Central asemalle, sieltä metrolla Tung Chungiin.

 

 

Yrityksen ja erehdyksen kautta löytyi oikea suunta, tuon sillan alta ja sitten oikealle

 

 

 

Ensin kavutaan pikku kukkulalle, josta näkyy gondolin reitti

 

 

Sitten alas ja tietä pitkin kunnes päädytään umpikujalta näyttävälle parkkipaikalle

 

 

Parkkipaikan perukoilta löytyi sentään polku, joka johti sillalle

 

 

… joka vei kalastajakylään

 

 

Jonkin matkaa käveltyä oli siisti vessa, jossa kiellettiin simpukoitten peseminen

 

 

Mukava polku kiemurteli mangrove rämeikössä, sivistyneesti pari metriä vedenpinnan yläpuolella

 

Pian tämän jälkeen, siinä kohdassa missä reitin piti kääntyä ylös rannasta, oli kaksi intialaista poliisia vartioimassa, että kaikki tottelevat taulua, jossa kielletään menemästä vaarallisessa kunnossa olevalle polulle. Poliisit kehottivat palaamaan vessalle, jonka luona pitäisi olla opastaulu, jossa neuvotaan vaihtoehtoinen reitti. Kuulemma jonkun monasteryn kautta. Ei siellä vessalla mitään opastaulua ollut. Onneksi otin ihan oikean paperikartan mukaan, muuten ei olisi auttanut mikään muu kuin jatkaa rantapolkua Tai O’hon, joka ei olisi ehkä muuten ollut huonokaan vaihtoehto, mutta reitillä oli laumoittain isoja laumoja sunnuntaikävelijöitä.

Kartalta löysin Lo Hon luostarin, jonne meni useitakin polkuja ja sieltä pitäisi päästä Big Buddhalle.

 

Aina välillä löytyi näin komeita tienviittoja. Ja sitten taas oli kolmen polun risteyksiä, joissa kaikki suunnat näyttivät yhtä todennäköisiltä. Kartan ja puhelimen kartan ja kellon kompassin avulla onnistuin ilmeisesti valitsemaan aina oikein. Tai sitten luostarille meni monta polkua.

 

 

Lo Hon Monasteryn jälkeen reitti oli ihan selkeä. Ja loputonta ylämäkeä.

 

 

Koko reitti oli tällaista mönkijän levyistä polkua (tai portaita). Siellä täällä komeitakin taloja, joihin ei ole mitään muuta pääsyä kuin näitä polkuja ja portaita pitkin. Talojen portit olivat myös mönkijälle mitoitettu.

 

Ngong Pingiä lähestyessäni tein radikaalin päätöksen: en jatka Lantau Peakille enkä Tai O’hon. Söin Subwayssä subin ja otin bussin Mui Wo’hon ja sieltä lautan kotiin. Oikeastaan ihan mukavaa tällainenkin vaihtoehto, että ei ole illalla lopen uupunut.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Advertisements