MacLehose 4 “väärään suuntaan” mukavan pilvisellä säällä

Lauantai 14.4.2018 Jari, Mikko, Kaarina. Ilma 25C, kosteahkoa, kevyt tuuli, pilvet matalalla, osin aurinkoa. Shortsisää, repussa lyhythihainen vaihtopaita. Juotavaa 2 litraa kummallakin, Jarilta saimme jaettavaksi 750ml täydennystä. Reitin alussa tai varrelta ei saa vettä, kaikki on kannettava mukana.

Jari tuli Star Streetille josta jatkoimme Uberilla Fei Ngo Shan Roadille. Jäimme taksista pois Gilwell Scout Camp Site’lle vievän pikkutien risteyksessä ja kävelimme leiripaikan ohi. Ensimmäinen MacLehose markkeri oli M094, viimeinen ennen Sai Sha Roadin picnic-aluetta M069.

Reitti lähtee nousemaan maltillisesti mukavaa maastopolkua pitkin puiden varjossa. Maasto ei kuitenkaan ole umpipusikkoista synk’metsää, vaan miellyttävää kulkua parin tunnin verran. Juuri kun verensokeri putoaa ja alkaa heikottaa, eteen aukeaa laaja puuton alue, Ngong Ping’in ylätasanko, jossa oli mukava nauttia eväistä ja levätä noususta. Tuulisellä säällä paikka ei ehkä niinkään houkuttaisi. Nyt oli paljon ihmisiä, yksi teltta, kaksi riippuliitäjää. Oli hurja seurata kuinka riippuliitäjä syöksyi rinteeltä tyhjyyteen, nousten kuitenkin vähitellen kiertelemään korkealla yllämme.

Evästauko Ngong Ping ylängöllä.

Tauon jälkeen jalat tuntuivat raskailta. Emme lähteneet Pyramid Hillille, jonne tuntui suurin osa haikkaajista kipuavan. Jatkoimme ihan merkittyä reittiä seuraten. Kulkeminen onkin tavattoman upeaa. Maisemat ovat huikeat.

Jari ja Kaarina. Kulkeminen väsyttää mutta samalla palkitsee.

Tämä ulostyöntyvä lohkare suorastaan huutaa että se pitää valokuvata. Huipulla Jari ja Kaarina.

Jari uljaasti kallion kielekkeellä.

Tällaisten polkujen kulkeminen on suurenmoista. Tuo vasemmalta tuleva tyyppi näyttää juoksevan – heitäkin on matkalla paljon! Pilvet olivat matalalla ja liukuivat vuoren rinnettä ylös ja ohi kovaa vauhtia.

Emme myöskään lähteneet kipuamaan Ma On Shanin huipulle, vaikka Mikko sitä oli etukäteen kovasti mainostanut. Nyt kaikkia väsytti niin paljon, etteivät ylimääräiset poukkaukset kiinnostaneet, ei Mikkoakaan. Matka tuntui oikeasti pitkältä ja reitti yllättävän rankalta. Muistimme kaikki, että loppumatka on pitkä ja tylsä. Silti sen pituus yllätti minut. Kun olimme päässeet huipulta alas ja tuntui että reitin on jo korkea aika loppua, se jatkuikin todella tylsänä tasaisena ajotienä reilut 3 km!

M069 jälkeen vielä puolisen kilometria ja pääsimme Sai Sha Roadin picnic-paikalle. Peseydyimme (Jari vaihtoi koko asunsa, jopa haikkauskengät meni reppuun, josta kaivoi mukavan vilpoisat sandaalit jalkaansa), söimme omenat, odotimme Uberia, joka tuli nopeasti ja vei meidät kotiin.

13.9 km, 5 tuntia, josta 4 tuntia liikkeessä, 2500 kcal, 535 m nousua (901 m laskua)