MacLehose 8 ja Ng Tung Chai vesiputoukset – ja lääkärireissu

Lauantai 9.9.2017
Lämmin (32C) puolipilvinen päivä, joka muuttui välillä kaatosateeksi
14km, 5½ tuntia, 14km, 700m nousua / 750m laskua

Nyt on kulunut jo kolme viikkoa tästä retkestä ja voin kirjoittaa siitä ilman turhaa dramatiikkaa.

Vasen polveni oli vaivannut jo jonkun aikaa, enkä ollut varma antaisiko se myöten haikata. Niinpä en luvannut lähteä Markun ja Jarin kanssa Ng Tung Chai putouksille, vaan päätin kokeilla kaikessa rauhassa polven kestävyyttä ensin melkein tasamaalla. Kävelisin Pianpple Damilta tekojärven rantaa ja sen jälkeen tietä Lead Mine Passille ja siitä eteenpäin McLehose 8:aa vain jos polvi tuntuisi hyvältä. Parhaassa tapauksessa kääntyisin sitten sieltä putouksille vievälle polulle ja kävelisimme vastakkain.

Kuten viimeksi, menin MTR:llä Tsuen Waniin, ulos exit B:stä, kävelysillan yli ja korttelin päästä Shiu Wo Streetiltä minibussilla 82 Pineapple Damille. Paljon nopeampi ja vaivattomampi kuin riidellä taksikuskien kanssa ja parhaassa tapauksessa päästä vasta kolmannella tai neljännellä taksilla perille.

20170909_120439

Minibussin 82 päätepysäkki Pineapple Damilla

Ostin Pienapple Damin kioskista 700 ml vesipullon ja tölkin limua. Jälkimmäisestä ehdin juoda vain huikan, kun tyhmyyksissäni laskin sen maahan pannakseni lompakon reppuun. Ennenkuin huomasinkaan typerä apina nappasi tölkin, kumosi sen maahan ja juoda lipitti ulosvaluvaa juomaa.

Ilman oli hieno, paljon kävelyllä olevia perheitä tekojärveä kiertämässä; reitti onkin hyvin kaunis. Järven pohjoispäästä alkaen tie alkaa huomaamattomasti nousta ja tulee pikkuhiljaa jyrkemmäksi niin, että Lead Mine Passiin mennessä ollaan yllättäen noustu jo vähän yli 200 metriä.

Polvi tuntui hyvältä ja jatkoin saman tien McLehose 8:lle. Alkuun tämä reitti on aika tylsää jyrkkää mäkeä ja portaita metsän keskellä, mutta pian tullaan aukealle rinteelle, jolla on isoja irtolohkareita. Nousua jatkuu yhtämittaisesti 500 metrin verran, mutta nousu ei ole rankkaa, vaan on vaihtelevaa, välillä jyrkkää ja välillä melkein tasamaata, jolloin hengitys tasaantuu. Puolitoista tuntia mukavaa kapuamista. Söin matkalla evääksi tuomani pari keitettyä munaa ja omenan. Elämä hymyilee!

20170909_135056

McLehose Trail 8 on yksi suosikeistani, kivaa maastoa ja hienot maisemat

Vesiputouksille johtava polku poikkeaa McLehoselta siinä, missä Mount Tai Molle johtava tie alkaa.

20170909_144748

Vesiputouksille johtava polku alkaa tuossa laakosssa olevan katoksen luota

Tämä polku osoittautui aika vähän käytetyksi, jossain määrin umpeenkasvaneeksi. Ihan hyvä polku silti. Lopulta tullaan “Leisure Walks” oppaassa olevalle putousten kautta kiertävälle polulle, jota kuljetaan yleensä myötäpäivään. Minä lähdin laskeutumaan vastapäivään, jolloin Markku ja Jari tulisivat aikanaan vastaan. Enkä olisi muuten edes nähnyt niitä putouksia.20170909_152039

 

Reitin varrella on neljä putousta, ja polku seurailee kyseistä puroa. Eli se on melkein määritelmän mukaan jyrkkä.

20170909_154812

Muunmuassa tämän putouksen ehdin nähdä ennen liukastumistani

Jossain vaiheessa tuli tosi kova kaatosade, minkä jälkeen jo valmiiksi varjoisuuden takia kostea polku tuli entistäkin liukkaammaksi. Olin kyllä huomannut liukkauden ja jossain kohdassa tukeutunutkin kädellä maahan nojaten, mutta kun käsi tuli niin inhottavan likaiseksi, niin en sitten enää halunnut. Olisi kannattanut. Liukastuin jyrkässä kohdassa ja vyöryin kymmenisen metriä kivikkoista polkua, päätyen lopulta pää edella kiveä päin. Vauhti oli onneksi jo hidastunut sen verran, että en menettänyt tajuntaani. Todella pelottava tapahtuma. Outo primitiivireaktio: karjuin täyttä huutoa, aivan samalla tavoin kuin silloin kun lumilautailija laski täyttä vauhtia päälleni St Antonissa. Liukumistani kesti niin pitkään, että ehdin ajatella, että jos menetän tajuntani – tai kuolen – niin Markku ja Jari ainakin löytävät minut.

20170909_160756

Tässä louhikossa liukastuin ja liu’uin lopulta pää alaspäin

Makasin paikoillani muutaman minuutin peläten, että jos liikahdan niin matka saattaa jatkua. Sitten nousin istumaan viideksi minuutiksi rauhoittumaan ja tarkistamaan, että olen vielä kykenevä liikkumaan. Lopulta nousin epävarmoille jaloilleni ja jatkoin todella hitaasti ja varovaisesti matkaani. Eipä ainakaan tarvinnut enää pelätä käsien likaantumista, joten tuin molemmin käsin kaikissa jyrkissä kohdissa.

Markku ja Jari tulivat jossain vaiheessa vastaan. Kävimme siinä lähistöllä olevalla putouksella, jossa sain pestyä pahimmat kurat vaatteista ja iholtani. Kieltäydyin lähtemästä heidän kanssaan enää ylös, etenkin kun emme tienneet kuinka helppo tai vaikea laskeutuminen toiseen suuntaan olisi.

20170909_163145

Tapasin Markun ja Jarin tämän viimeisen putouksen lähettyvillä

Linkkasin ja laahustin loppumatkan Lam Kam Roadille, vaihdoin puhtaan paidan bussipysäkillä ja pääsin isommitta ongelmitta bussilla ja metrolla kotiin. Metrossa ei ollut istumapaikkaa, mutta ehkä istuminen olisikin ollut liian kivuliasta.

Tulin kotiin sen verran myöhään, että en edes ajatellut mennä lääkäriin. En olisi kyllä jaksanutkaan. Silloin lauantaina suurimmat kivut olivat rintakehässäni, olin varma, että monta kylkiluuta oli murtunut. Aamuun mennessä ne kivut olivat hävinneet, tai ainakin muut kivut olivat niin suuret, että peittivät nuo alleen. Oikea kankkuni oli aivan mustana ja niin turvonnut, että en uskonut saavani housuja jalkaan. Kun nousin aamulla sängystä, kipu oli aivan helvetillinen. Kaikki se veri ja kudosneste, joka oli ollut jakautuneena tasaisesti, valui pystyasennossa alaspäin. Tuntui samalta kuin jos iho olisi ollut vereslihalla, ja sitä olisi raavittu karkealla hiekkapaperilla. Sama toistui aina kun nousin istuttuani vähän aikaa. Kotilääkärin neuvosta kävin Matildan sairaalassa näyttämässä itseäni lääkärille. Lääkärin mielestä olin mielenkiintoisen värinen, mutta tunnusteltuaan ja väänneltyään minua, arveli, että paranen kyllä itsekseni.

Kivut jatkuivat kovina runsaan viikon, enkä pystynyt nukkumaan kahteen viikkoon muuta kuin vasemmalla kyljelläni (selällä nukkumista esti se, että ilmeisesti mursin häntäluuni, ainakin se on kipeä vielä nyt kolmen viikon kuluttua). Tämä kaikki ei tehnyt hyvää sille kipeälle polvelle (tai ehkä minä liukastuinkin juuri sen polven takia, ehkä olin tiedostamattani varonut sitä liikaa?). Nukkuminen jatkuvasti samassa asennossa ja painon varaaminen jatkuvasti vasempaan jalkaan ei tehnyt hyvää ennestään rasittuneelle polvelle. Polvi onkin vaivannut nämä kolme viikkoa, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Joskus aikaisemmilla kerroilla polvelle on ollut hyväksi liikkua vähän enemmän. Niinpä kävin torstai-iltanaPeakilla; ylösmeno oli mukavaa, mutta alamäki aika tuskaista. Perjantaina polvi oli niin kipeä, että kävin näyttämässä sitä lääkärille, joka passitti minut fysioterapeutille. Onneksi kumpikaan ei arvellut, että polvessa olisi mitään isompaa vikaa, pelkkää rasitusvaivaa, joka menisi ohi ajan mittaan, ja nopeammin jumpparin ohjeilla sopivia lihaksia vahvistaen.

20170913_085923

Neljän päivän päästä mustelmat olivat laajimmillaan. Nyt kolmen viikon kuluttua värityksessä ei ole suurtakaan muutosta

20170914_174705

Huomasin vasta jälkeenpäin, että vaelluskenkieni kantapäät ovat kuluneet aivan sileiksi – olen tainnut pitää kengistä turhankin hyvää huolta koska ne ovat päältä kuin uudet

 

 

 

 

Advertisements

One thought on “MacLehose 8 ja Ng Tung Chai vesiputoukset – ja lääkärireissu

  1. Luultavasti kaikki pelästyivät pahan kerran onnettomuudesta. Myös Markku ja Jari, vaikka minulle tapauksesta kertoessaan muistelivat Mikon haisseen tosi pahalle. Limainen rotko oli varmasti kerännyt aikamoisen läjän mätänevää moskaa jota Mikko alas valuessaan pyyhki mukaansa.

    Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s