Täydellinen retki / MacLehose 8

Lauantai 27.5.2017 Mikko ja Pirkko

14 km, nousua 866 m, kävelyä 3 t 50 min, yhteensä aikaa kului 4 t 45 min. Pituuden vuoksi pätkä on melko raskas, mutta nousujen suhteen ei. Avoin reitti, ei tuulen, auringon eikä sateensuojaa.

On 30C lämmin kesäpäivä, poikkeuksellisen kuiva sää ja kirkasta! Illalla olimme päättäneet lähteä Hong Kongin korkeimmalle huipulle (Tai Mo Shan 957 m), jonka valloitimme jo syksyllä. Muistan, että tuo vaellus teki minuun niin suuren vaikutuksen, että halusin kirjoittaa retkestä täydellisen blogin. Kun asetin riman niin korkealle, eihän sitä kirjoitusta sitten koskaan tullut.

Screenshot (2)_LI

Minulle Tai Mo Shanin sijainti on vaikeasti hahmotettava. Se on aivan keskellä Hong Kongia. Huipulta katsoessa Shenzhen näyttää olevan lähellä, vaikka se kartalla on varsin kaukana

Kesällä ei tarvita varavaatteita, mutta otin itselleni kuivan vaihtopuseron. 500ml vettä ja energiajuomaa, ensimmäistä osuutta varten ostin metroasemalta vielä toisen 500ml vesipullon. Mikolla Camelback ja Pocari-energiajuoma. Ei kävelysauvoja emmekä niitä kaivanneet matkalla.

MacLehose 8 alkaa hassusti paikasta jonne ei ole mitään liikenneyhteyksiä. Meni mitä kautta vain, lähtöpisteeseen on käveltävä ylimääräinen reilu tunti. – Lähdimme verkkaisesti, vähän kymmenen jälkeen. Admiraltyn metroasemalta pääsee suoraan Tsuen Wanin pääteasemalle, joka on harvinaisen sekava kompleksi. Minibussia emme edes yrittäneet löytää, olimme tyytyväisiä kun löytyi taksiasema. Olisi pitänyt olla kiinankielinen osoite minne haluamme päästä – paikallinen vihreä taksi ei ymmärtänyt meitä ilmeisesti lainkaan koska osoitti meidät koko Hong Kongin alueella liikkuvan punaisen taksin luokse, jonka kuski taas levitteli  käsiään. Pelastajaksi saapui toinen kuski joka ymmärsi kartastamme minne haluamme ja tulkkasi sen sille ensimmäisenä jonossa olevalle kuskille.

20170527_113240

Tässä se tien nimi on myös kiinaksi seuraavaa kertaa varten.

Halusimme Shing Mun Country Park Visitor Centeriin, Shing Mun Roadin päähän. Kuten kuvasta näkyy, sinne kulkee vihreä minibussi 23K, mutta niiden aikatauluista ei ole niin tietoa joten taksi on taatusti helpompi.20170527_11321820170527_114245

Visitor Centressä on normaalit fasiliteetit, vaikka nyt koko kansallispuiston alueella tuntui olevan putkiremontti eikä vettä tullut. WC ei siis toiminut. Kioskista ostimme juotavaa ja lähdimme 11:05 kävelemään Jubilee Reservoir-järven vasenta rantaa, suuntana Lead Mine Pass.

Toisin kuin muistimme, järven rantaa seuraava tie onkin on loivaa nousua. Mutta loiva nousu on kevyempää kuin jyrkät portaat, joten jokainen askel tällä helpoimmalla osuudella on pois Tai Mo Shanin jyrkemmillä rinteillä kiipeämisestä.

 

 

20170527_034554568_iOS

Järvi on kaunis ja sen ympäri kulkevat polut ovat hyvin suosittuja perheiden ulkoilukohteita.

20170527_120313

Järven ympärillä kasvaa “paper-bark tree” (Melaleuca leucadendra). Suomeksi löytyi nimi Cajeput, joka ei juuri auta. Kasvaa Australiassa ja Aasiassa, siitä saadaan ilmeisesti jotain terveellistä eteeristä öljyä. Hieno puistomainen alue! Näillä tienoin on paljon apinoita, joten eväiden levittelyn kanssa on syytä olla tarkkana. Alueella on paljon piknik-pöytiä.

20170527_041545119_iOS

Emme halua padolle, vaan Lead Mine Pass’ille. Miellyttävä kävely MacLehose 8 alkuun vie todella sen luvatun 1 t 15 min.

Lead Mine Pass’illa on jälleen WC ja kuten edellisessäkin paikassa, vettä ei tullut. Poikkeuksellista. Yleensä fasiliteetit reittien varrella ovat toimivia ja käyttökelpoisia.

20170527_045632132_iOS

MacLehose 8 rankin nousu on heti alussa, eikä sekään mahdoton ole. Kivaa varjoa ja maasto on mukavaa. Piti vain varoa alas juoksevia vastaantulijoita. MacLehose on myös vuosittain juostava 100km kilpareitti joka juostaan yhteen syssyyn koko matka. Mikko väitti että nopeimmat selviävät reitistä 7 tunnissa. Vaikea uskoa. Meillä tämä yksi 10km osuus vei liki 4 tuntia.

20170527_132502

Vähitellen nousu loivenee ja kummalliset mustat, vaikuttavat kivenlohkareet pääsevät hienosti esille.

20170527_054802700_iOS

Tämä kivimuodostelma houkuttelee jokaisen ensikertalaisen tämänkaltaiseen kuvaan!

20170527_134850

Viime kerralla kulkijoita (ja kuvattavia) oli niin paljon, ettemme ehtineet jäädä jonottamaan vuoroamme lohkareenvalloituskuvaan. Tässä me nyt sitten olemme.

20170527_052623579_iOS

Niittymäisellä rinteellä viihtyvät vesipuhvelit. Tai onko se lehmä? Kulkevat vapaasti, ei aitauksia. Tämä laiska yksilö makasi varjossa kärpäspilven keskellä, reagoimatta meihin mitenkään. Oli se hengissä.

20170527_131510

Matkalla ensimmäiselle huipulle. Uskomattomat maisemat. Alhaalla näkyy Jubilee-järvi jonka – täältä katsoen oikeata rantaa seuraten – alussa kiersimme. Kauimpana, hieman vasemmalle näkyy Hong Kongin IFC- ja Kowloonin ICC-tornit. Oikeastaan meidän kotikin näkyy tänne, jos Pacific Place 3 ei sitä peittäisi.

20170527_060521800_iOS

Toiseen suuntaan katsoessa lähelle hyökkäävä Shenzhen ja manner-Kiina näyttävät olevan peräti osa Hong Kongia. Rinteillä kasvaa vihreätä, luonnonvaraista villiteetä. Ylängöllä näkyy jäänteitä muinaista kiviaidoista, joiden alkuperästä ei ole varmaa tietoa, mutta niiden kuvitellaan olleen teeviljelyn vuoksi rakennettuja pengerryksiä.

20170527_131928

Mikon lippalakista melkein suorana jatkumona siintää kukkularivistö “Eight Immortals”, jonka vaelsimme alkuvuodesta. Todella hieno vaellus sekin!

20170527_061459387_iOS

Opimme pari viikkoa sitten lepotaukojen ja välipalojen tarpeellisuuden. Kun aloitimme haikkaamisen, pidimme aina tauon ja napsimme jotain energiapatukoita. Sitten tauot unohtuivat ja kiirehdimme vain eteenpäin. Nyt olimme viisaampia ja heti reitin aluksi rouskutimme omenat. Tässä – ennen nousua korkeimpaan kohtaan, ennen kuin kiva hiekkapolku vaihtuu kovaksi betonitieksi – istuimme nurmikolle, söimme pähkinöitä ja kuivattua mangoa, joimme energiajuomaa ja vettä ja hartaina ihailimme maisemia. On uskomattoman kaunista.

Tauon jälkeen kuljimme enimmäkseen betonista tasaista tietä nousten välillä uuvuttavan jyrkästi, välillä loivemmin kohti huippua. Ei kovin mielenkiintoinen eikä hauska pätkä, ja yllättävän pitkä. Loppunousuun taisi mennä kokonainen tunti vaikka sitä kuvitteli tauon aikana olevansa melkein jo perillä.

20170527_150750

Aivan huipulle ei pääse. Siellä on jo brittiajoilta peräisin oleva Hong Kong Observatory Weather Radar Station. Ehkä tämän vuoksi huipun saavuttaminen ei ole varsinainen katarttinen kokemus, mutta hyvältä se silti tuntui.

20170527_150846

Minä yritin kovasti vilkutella siinä korkeimmalla kohdalla mihin vaeltaja pääsee, mutta Mikko kuvaa vain korkeuseroja ja matkaa. Olemme 901 metrin korkeudessa ja nousseet 820 m – emmehän lähteneet matkaan meren pinnan tasolta.

20170527_151056

Huipulla on aina hyvä mieli ja hienot maisemat!

20170527_153028

Alas kuljetaan tietä pitkin. Autoja ei ole, mutta pyöräilijöitä voi olla paljonkin. Ainakin viimeksi oli. Nyt ei näkynyt kuin muutama pyörä ja tietysti vesipuhveleita. Rinteellä kulkeva tie on todellista serpentiiniä – 500m suora, sitten neulansilmämutka ja sama toiseen suuntaan. Kävelijät ovat tehneet oikopolkuja, mutta kaikkiin niihin emme uskaltautuneet, olivat aikamoista pöheikköä. Katsoimme kun noin 50-henkinen kiinalaisryhmä vaelsi ylös oppaan perässä suoraan puskiin, oikaisten serpentiinit. Sateenvarjot suojasivat paahtavalta auringolta ja hirmuinen puheenpulputus raikasi. Tällaiset ryhmät ovat aidompia lemmingsejä kuin ne siinä vanhassa tietokonepelissä. Pystyn hyvin kuvittelemaan kuinka nämä kulkevat opasta seuraten iloisesti rupatellen varmaan kuolemaan.

20170527_074857183_iOS

Oikopolkuja kulkiessa tulee usein hetken epätietoisuus ollaanko oikeasti reitillä vai onko tämä lehmien tekemä polku ei-minnekään. Tässä ollaan kyllä ihan kartalla.

20170527_082407489_iOS

Lopput tuleekin yllättävän nopeasti. Ennen laskua tielle ja bussipysäkille, on jälleen WC-fasiliteetit, jossa viimeksi peseydyimme. Nyt sielläkään ei ollut vettä. Vaihdoin kuitenkin märän puseroni kuivaan. Mikon pusero kuivuu nopeammin päällä kuin minun. Koko matka on selkeästi viitoittu, kuten tästäkin näkyy. Bussipysäkille päättyi meidän MacLehose 8 ja siitä jatkuu yhdeksäs osuus. Helppoa.

Odotimme bussia parikymmentä minuuttia kahdeksan muun kulkijan kanssa. Takseja meni ohi, mutta niissä oli jo asiakkaita. Pysäkillä oli myös automaatti josta olisi saanut ostaa juotavaa, hyvä tietää! Bussiin 51 mahtui hyvin ja pääsimme tuossa tuokiossa Tsuen Wanin metroasemalle. Piti vain huomata jäädä pois oikealla pysäkillä – bussi jatkoikin aseman ohi jonnekin. No, suurin osa matkustajista siirtyi metroon kuten mekin. Tsuen Wan on onneksi pääteasema joten saimme istumapaikat. 45 minuutin metromatka kului miellyttävästi torkkuen.

Aivan mahtava retki! Upeat maisemat eivät olleet pilvessä eikä sumussa kuten niin usein on tilanne korkeimmilla kukkuloilla. Ilma oli täydellinen, eikä retki vienyt meitä henkihieveriin. Suosittelen reittiä lämpimästi melkein kenelle vaan. Kunhan on sopivasti juotavaa (jota tosiaan voi ostaa myös reitin alkupisteestä) ja energiaa antavaa evästä, tämän pätkän jaksaa hyvin ja voi nauttia hienoista näkymistä koko Hong Kongin alueelle.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s