Wilson 9 (Pat Sin Leng / New Territories)

3.12.2016 Mikko & Kaarina

Talvisempi sää kesti vain viikon. On taas +25C lämmintä ilman ikävää kesäistä kosteutta, on aurinkoa. On täydellinen haikkaussää. Lisäksi ilma on suhteellisen kirkas, on oikea aika lähteä 500 m korkeuksiin tutustumaan Eight Immortals-kukkulajonon maisemiin pohjoisimpaan osaan Hong Kongia, New Territories’illa.

Wilson Trail alkaa Hong Kongin saaren eteläisimmästä osasta Stanleystä ja kulkee mutkitellen kukkulalta toiselle pohjoiseen manner-Kiinan rajalle. 1898 britit vuokrasivat Kiinaan rajautuvan asumattoman alueen 99 vuodeksi aiemmin hallitsemiensa Hong Kong saaren ja Kowloonin lisäksi ja nimesivät sen luontevasti “New Territories”. Se käsittää myös 200 saarta, mukaan lukien Lantaun jossa nykyään on Hong Kongin kansainvälinen lentokenttä ja samoin upeaa luontoa. New Territories kattaa 86% koko Hong Kongista ja siellä asuu noin puolet väestöstä, mikä on vaikea uskoa kun tarpoo keskellä valtavaa kansallispuistoaluetta.

Lähdimme kotoa klo 10, pitkällisen vaatetuskeskustelun jälkeen. Haikatessa shortsit ja t-paita on tietysti oikea asu, mutta matkoihin kuluu mennen tullen noin tunti – voinko olla metrossa shortseissa? Onko haikin jälkeen niin vilpoisa olo että tarvitsen pitkät housut? Päädyimme lähtemään shortseissa ja ottamaan erilaisia puseroita matka-ajan kerrospukeutumiseen. Minulla oli tekninen t-paita, tekninen pitkähihainen ja se nyrkinkokoiseksi rutistuva tuulitakki. Oikein hyvä valinta. Entä otammeko kävelysauvat vai ei? Riittääkö yksi sauva per tyyppi? Wilson ykkösen loputtomissa portaissa molemmat sauvat ovat tarpeen, mutta viitsimmekö raahata keppejä metrossa ja junassa? Koska emme tunteneet reittiä, oletimme sen rankaksi ja kokemuksesta tiedämme ettei Wilson Trail päästä koskaan ketään helpolla, otimme sauvaparin molemmille.

Kotiovelta pääsemme suoraan Admiraltyn metroasemalle josta jatkoimme Mongkokiin, sujuva vaihto Kwun Tong Lineen. Kowloon Tongista lähtee East Rail-juna jossa nuokuimme Fanlingiin saakka. Sieltä pääsimme taksilla Hok Tau-luonnonpuiston laitamille (tarkista paikka). Puistoon vievä tie on portilla suljettu, joten jouduimme kävelemään pari kilometria loivasti nousevaa autotietä kunnes pääsimme puiston tekojärvelle ja piknik-paikoille, ja vihdoin Wilsonille. Näin vältyimme kipuamasta ensi alkuun 440 metrin korkuiselle Cloudy Hillille, josta Wilson 9 varsinaisesti alkaa. En tajua logiikkaa jolla reittien eri pätkät on erotettu toisistaan. Cloudy Hillin huipulle pääsee vain kävelemällä, eli jos haluaa kulkea vain Wilson 8-osuuden eikä jatkaa seuraavalle pätkälle, sitä jää sinne huipulle ihmettelemään miten pääsisi kotiin.

Piknik-alueelta alkoi nousu asumattomille, tiettömille seuduille. Tämä on “point of no return”. W113 – W126 reittimerkkien väli on 7km, jonka jälkeen voi jatkaa joko Wilson kympille tai rämpiä alas Tai Mei Tuk-kylään, josta kulkee bussi ja taksit Tai Pon juna-asemalle.

Kiviset lohkareportaat olivat älyttömän korkeita, kuin Gulliverin retkellä jättiläisten maassa. Wilson vaikutti alkuun hyvin merkityltä ja oletimme myös sinne tänne maalattujen keltaisten nuolten ohjaavan oikeaan suuntaan. Parin sadan metrin jälkeen tuli Y-risteys josta erkani kaksi täysin samanlaista, merkkaamatonta polkua ylöspäin. Nousimme molempiin suuntiin jonkin matkaa ja epäröiden päädyimme vasempaan suuntaavan. Onneksi osoittautui oikeaksi valinnaksi.

Alkuun nousimme miellyttävässä mäntymaastossa joka yhtäkkiä muuttui puuttomaksi ylängöksi. Kävelysauvat olivat korkeita portaita noustessa kiva apu. Kävelijöitä oli kohtalaisesti, mutta onneksi porukka vähitellen hajaantui ja suurimmaksi osaksi sai kulkea rauhassa. Polku ei ole aivan niin kapea kuin Lantau Trail 2 tai Wilson Trail 1 joten vastaantulijoiden ohittaminen sujui pysähtelemättä.

20161203_043742991_ios

Portaita ja polkuja, nyt onneksi loivasti, mutta ylöspäin koko ajan. Tämä on helppoa kävelyä.

Halusimme kokea legendaariselta kuulostavan Eight Immortals-reitin, mutta eihän meillä ollut aavistustakaan mikä se on. Luulimme että taksimatkamme vuoksi missasimme sen ensimmäisen kuolemattoman kukkulan, Cloudy Hillin, joten kun vihdoin pääsimme yli 500m korkeuteen, kipusimme tietysti sivupolkua seuraten aivan huipulle jotta saamme ainakin sen toisen kuolemattoman huipun bongattua. Ja sitten seuraava ja seuraava. Menimme laskuissa sekaisin. Kulku alkoi helpottua, nousut ja laskut olivat siedettäviä koska polku seurasi kukkuloiden kumpuilevaa harjannetta eikä noustu merenpinnan tasoon ja taas ylös. Vasemmalla näimme Shenzenin jättikaupungin häämöttävän usvan takana Kiinan puolella, oikealla Hong Kongia. Matalan azalean ja heinikon peittämiä kukkuloita silmänkantamattomiin. Merta, lahtia, horisontti, avoin taivas. Uskomatonta.

20161203_050751311_ios

Ei näitä maisemia oikein voi kuvailla. Se tunne että kävelee tuolla, tuntee tuulen vireen, avaruuden, vapauden, luonnon mahtavuuden. En tiedä miten sen sanoisin. Sitä osaa vain olla onnellinen.

Yritimme turhaan laskea niitä Immortaleita. Onko tämä erillinen kukkula vai pieni harjanne? Katsoimme taaksemme ja vaaleana viivana kaiken vihreän keskellä näkyvä polku mutkitteli, nousi ja laski silmänkantamattomiin. Olemmeko todella kulkeneet koko tuon matkan?

20161203_044842978_ios

Tuolla edessä jossain on se viimeinen huippu. Takana pitkä pätkä polkua. Rinne viettää niin jyrkästi alas sekä oikealle että vasemmalle, että on mahdoton maasto jopa vuorikauriille. Oikotietä pois ei ole, on vain seurattava polkua. Tavallaan toivoo ettei polku koskaan lopu, vaikka väsymys tuntuu jaloissa. Shenzen ja Kiina häämöttää tuolla kaukana vasemmalla.

Kun olimme kulkeneet 6 kilometria reilun 10km reitistämme ja aloin jo odotella laskeutumista merenpinnan tasolle, eteen tuli kyltti “Eight Immortals”. Järkytys! Ai se vasta alkaa? Kuolemattomat kukkulat kuulostivat tappavalta, jalkani ovat raskaat ja vesikin alkaa loppua vaikka otin mukaan 800ml + 500ml pullot.

Reitiltä ei pääse pois kuin kävelemällä joten on vain käveltävä. Kahdeksan kuolematonta osoittautui kuitenkin helpoksi ja tavattoman kauniiksi noin 1.5km osuudeksi. Raskas matka tänne saakka palkittiin ruhtinaallisesti. En ole kauniimpaa maisemaa Hong Kongissa nähnyt vaikka joka kerran haikatessa olen haltioissani maisemista.

20161203_064443349_ios

Eight Immortals on takana. Vaaleana viivana näkyvä polku nousee kaukana takana toiseksi korkeimmalle kukkulalle. Mikko seisoo rivistön korkeimmalla, viimeisellä huipulla. Tästä matka jatkuu vain alas. Loputtomasti portaita alas.

Kahdeksannen huipun jälkeen, W126 kohdalla, lähdimme laskeutumaan Tai Mei Tuk-kylään. Kuten usein, alastulo on tylsä ja tuntuu loputtoman pitkältä. Sitä se oikeastaan olikin, matka kylään kesti tunnin. Alhaalla Pat Sin Lengh Nature Trail-polku haarautui – Bridle Pond Road (15min) ja Tai Mei Tuk village (30min) – jossa pitää valita se oikealle jatkuva reitti kylään, vaikka lyhyempi polku tielle kuinka houkuttaisi.

Polku päättyi jonkinlaiseen näköalapaikkaan ja tien toisella puolella olevalle puistonhoitajien toimistolle jossa oli hyvät WC:t. Peseydyimme, vaihdoimme kuivat vaatteet ja kävelimme autotietä alas kylään.

20161203_090207813_ios

Eight Immortalsin profiili Tai Mei Tuk-kylästä katsottuna. Laskin siinä olevan yhdeksän nyppylää, mutta kahdeksan niitä oikeasti on. Jokainen on nimetty jonkun kiinalaisen mytologian taruolennon mukaan. Ei sen kummempaa. Mutta hauska ja vaikuttava nimi todella kauniille reitille.

Tai Mei Tuk oli yllättävä loukko. Jonkinlainen lomakylä meren rannalla, ei uimarantaa. Aika rähjäinen. Paljon perheitä. Riksha-tyyppiset polkupyörät olivat tosi suosittuja. Pitkä pyörätie rantaviivaa seuraten.

20161203_084535203_ios

Maisema ravintolan ikkunasta. Ei mitään luksusta. Erikoinen, mutta ihan kiva paikka kaukana kaikesta.

Rannan suuntaisesti ravintoloita joista valitsimme kiinalaisen ja yritimme tilata Fried rice. Ei onnistunut. Kukaan ei ymmärtänyt meitä. Viereisessä Thai-ravintolassa puhuttiin englantia ja saimme kelvollista currya ja epämääräistä Pad Thaita. Parempaakin on tullut syötyä. Opaskirja kertoi että bussi “75K whisks you to Tai Po Market-station” ja koska se oli juuri lähdössä, hyppäsimme siihen. Matka sivistyksen pariin asemalle kesti varmaan tunnin. Whisk? Mitä se siis tarkoittaa? Miksi emme ottaneet taksia?

Tai Po Marketilla olisimme voineet ottaa junan ja matkustaa kotiin samaa reittiä kuin olimme tulleetkin. Juna on usein niin täysi että siellä joutuu seisomaan eikä se nyt innostanut. Onneksi asemalla oli myös punaisia takseja jotka saavat liikkua koko Hong Kongin alueella, onneksi ei ollut erityistä ruuhkaa ja pääsimme 40 minuutissa suoraan kotiovelle reilun HKD 300 hinnalla.

Menen taatusti uudelleen tuolle reitille! Ehkä joskus kun on täydellisen kirkas päivä ja näen koko Kiinan ja ympäröivän meren, Hong Kongin ja kaikki sen saaret! Mutta luulen että pärjään yhden vaellussauvan kanssa. Jyrkkiä portaita on kuitenkin varsin vähän koko reitin pituutta ajatellen, eikä sauvaa juuri muuten tarvitse kuin portaita ylös noustessa.

Advertisements

One thought on “Wilson 9 (Pat Sin Leng / New Territories)

  1. Pingback: Wilson Trail 9 eli The Eight Immortals | Haikit

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s