Lantau Trail 1 & 2

12.11.2016 Mikko ja Kaarina, Jari

Jarin haikkaa yleensä yksin, mutta nyt sovimme treffit Central Pier 6:lle, Lantaun Mui Wo’n lauttasatamaan kello 11. Lautta lähti 11:10 ja ranntauduimme sopivasti puoli kahdentoista jälkeen jolloin lauttarannan fishfood market alkaa tarjota ruokaa. Olemme usein syöneet siellä kevyen lounaan ennen haikkia, niin nytkin. Jaetun Fried Rice with Seafood-annoksen voimin jaksaa kulkea rankemmatkin reitit.

Oli lämmin ilma eikä sateen uhkaa. Varavaatteeksi reppuun tuli vain haikin päätteeksi vaihdettava kuiva vaihtopusero. Lippis, shortsit, pari pulloa juotavaa. Kehuimme Jarille vuolaasti Lantau Trailia, siellä on upeat maisemat ja vähän ihmisiä. 1984 avattu 70 km ympyrälenkki on jaettu 12 enimmäkseen keskivaikeisiin pätkiin. Vaikka osa reiteistä on hyvinkin rankkoja vieden kulkijansa Hong Kongin korkeimmille kukkuloille (Sunset Peak 869m ja Lantau Peak 934m), reitti on erittäin suosittu maastojuoksijoiden parissa.

No jaa… ensimmäinen osuus on hämäävän mitätön ja tylsä … 2.5km koko ajan loivasti nouseva kävely bussireittiä seuraten South Lantau Roadia Nam Shan Au’n piknik-paikalle. Siellä on suuri Lantau Trail-portti jota ei voi olla näkemättä ja sieltä Lantau Trail varsinaisesti vasta alkaa. Paikalle voi toki tulla bussillakin, mutta miksi sen tekisi. Ei se kävely niin kamala ole. Jossain vaiheessa Mui Won kyläkin näkyi kauniisti oikealla alhaalla ja kävelemäänhän sitä on lähdetty.

Lantau 2 on vaikeaksi luokiteltu ja sen huomaa heti. Rannasta lähtien Lantau ykkönenkin nousee loivasti ja kakkososuus on jatkuvaa jyrkkää nousua aina Sunset Peakin 869 metrin huipulle.  Vanhat, mahtavat kivenlohkareista tehdyt portaat ovat hienon näköiset, mutta epäsäännöllisten askelmien ja korkeutensa vuoksi rankat nousijalle. Pari ensimmäistä kilometriä kivutaan puiden ja puskien varjossa. Sen jälkeen avautuu avoin maasto ja upeat näkymät, joiden vuoksi Lantaun huipuille kannattaa ehdottomasti mennä.

Noustessa ihmettelimme ihmispaljoutta. Polku on kapea, osin luonnonpolku. Vastaantulijoiden kanssa piti taiteilla välillä odotellen ja tietä antaen, välillä ohi kiirehtien. Porukka oli omituisen nuorta ja epätasaista taidoiltaan. Oli reippaita reppuselkiä ja sitten sateenvarjon kanssa kulkevia hentoja, kesämekkoihin pukeutuneita tyttösiä, joita poikaystävät taluttivat, osin kantoivat tai rohkaisivat astumaan kiveltä toiselle. Porukkaa oli kuin Lemmingsejä siinä vanhassa tietokonepelissä. Tai kuin muurahaisia polulla. Tai kiinalaisia ulkoilemassa. En tiedä, ihan outoa. Kävelimme ja kävelimme, tuli tunne ettei voi pysähtyä, jolloin perässä tuleva lauma ohittaa ja jää niiden jalkoihin. Mutta vaikka kuinka meni eteenpäin, jengi ei harventunut. Ihmisiä oli kerta kaikkiaan liikaa!

wp_20161112_15_37_55_rich

Kiinalaisia haikkaamassa: kaikki ei mahdu edes polulle vaan niitä on pitkin rinteitä, kivillä, heinien seassa ja pusikoissa parveilemassa

Tienviitta numero L013 kohdalla ollaan jo korkealla. Näille tienoille on ripoteltu 12 maailmansotien välissä rakennettua alkeellista kivimökkiä. Ne olivat Kiinaan lähteneiden lähetyssaarnaajien kesämajoja, jonne perheet pakenivat kesän kuuminta aikaa. Tuohon aikaan lähetyssaarnaajillakin oli ehkä varaa palkata kantajia tuomaan sinne ruokaa ja lämpimiä vaatteita. Nykyään mökkejä voi vuokrata vaikka viikonlopuksi. Etenkin nuoria näkyy leiriytyvän rinkkojensa kanssa katsomaan auringonlaskua ja -nousua.

wp_20161112_14_30_49_rich

Lähetyssaarnaajien mökit eivät ole luksustasoa vaan hyvin vaatimattomia tönöjä. Tärkeintä oli kaiketi kukkuloiden viileä ilma, ihan kuten muissakin brittien hallinoimissa paikoissa. Kävimme Intiassakin useamassa Hill Station’issa jonne brittiperheet muuttivat kesäksi kuumuutta pakoon.

Mutta me vain jatkoimme kulkuamme, käytännössä pysähtymättä. wp_20161112_14_39_32_richPilvien ympäröivällä Sunset Peakillä istuimme hetken ja otimme valokuvia puolisumuisista maisemista, sen minkä ihmispaljoudelta pystyimme.

wp_20161112_15_00_56_rich

Jari ja minä huipulla

wp_20161112_14_59_44_rich

Huipulla tuuli niin että lippis oli lentää päästä. Taustalla alhaalla näkyy Hong Kongin lentokenttä.

Merkitty Lantau Trail ei mene aivan huipulle vaan sinne johtaa erillinen polku. Jos ilma ei ole aivan sumuinen, huipulle kannattaa tietenkin mennä. Helpoin tapa on tulla pois huipulta on seurata samaa polkua alas ja jatkaa kulkua merkittyä reittiä pitkin. Vaikka loppupätkä huipulle ei ole pitkä, kääntyminen ja laskeutuminen takaisin tulosuuntaan on on psykologisesti vaikea päätös. Ylhäällä tulee kiusaus oikaista rinteen toiselta puolelta toista polkua pitkin takaisin Lantau Trailille. Ongelma on se ettei sellaista polkua ole. Huipulta lähtee kyllä eri suuntiin useitakin polkuja – osa on lehmien tai vuohien käyttämiä, osa luultavasti WC-käytössä, mutta osa todellakin yhtyy merkittyyn reittiin.

Seurasimme uhkarohkeasti lupaavaa polun tapaista vyötäröön saakka ulottuvassa heinikossa. Oli upeaa olla hetken rauhassa, kulkea yksin omaa reittiä. Polku kävi tosin kovin kapeaksi ja kenties katosikin kokonaan. Luotimme siihen, ettei pusikossa ole myrkyllisiä käärmeitä eikä heinikossa myrkkymurattia tai muuta ikävää. Sääret naarmuilla pääsimme takaisin Lantau Trailille, jossa jälleen kuhisi vastaantulijoita ja perässäkulkijoita jatkuvalla syötöllä. Maisemia ei tullut juuri ihailtua, vaikka ne ovat kertakaikkiaan henkeäsalpaavia.

wp_20161112_14_50_14_rich

Hetkellisesti kuljimme omaa rauhallista reittiä. Lähetyssaarnaajamökit ovat jo kaukana alapuolellamme.

Lantau Trail 2 on ehdottomasti helpompi kulkea sen oikeaan kulkusuuntaan kuten nyt teimme. Mikko on joskus tullut sen “väärinpäin” ja Sunset Peakille nousu on ollut todella rankka, koska suurista lohkareista tehtyjen portaiden askelmat ovat korkeat ja rinne vielä jyrkempi kuin oikeaan suuntaan kulkiessa. Rinteen alasmenokin tuntuu polvissa, pohkeissa ja reisissä, mutta sentään menettelee, koska välillä voi kevyesti hypellä portaita alas, jos polvet vain kestävät sen. Hypellessä veri alkaa hieman kiertää ja lihasten puutuminen helpottaa.

Käyn viikottain avustamassa Hong Kong Jockey Clubin vammaisratsastuksessa ja siellä on kaveri, YC, joka harrastaa maastojuoksua Lantaulla. Kysyin mikä ihmeen tapahtuma nyt oli ollut. YC:n mukaan ei ollut mitään erityistä, vain viilentyneet talvi-ilmat tuovat massat rinteille. Mutta että muutaman viikon kuluttua pitäisi taas helpottaa kun alkaa olla vuorostaan liian kylmää.

6.5km reitti nousuineen ja laskuineen meni suunnilleen odotusaikaan, alle 3 tuntiin. Kävely oli paljon hitaampaa kuin normaalisti, mutta toisaalta pysähdyksiä ei ollut. Maisemia olisi kyllä mielellään jäänyt katsomaan ja hiljentymään mahtavan luonnon ihailuun.

Lantau 2 päättyy Pak Kung Au’n piknikpaikalle ja tielle jossa kulkee tiuhaan busseja. 3M menee takaisin Mui Wo:n lauttarantaan tai toiseen suuntaan Tung Chung’in metroasemalle, jonne menee myös bussit 11 ja 23. Taksiliikenne on samoin vilkasta. Mahduimme tupaten täyteen Mui Wo:on vievään bussiin ja ennen lautan lähtöä nautimme kylmät oluet laiturialueen expattikapakassa. Kyllä elämä on hienoa!

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s